Viserrys

Posts Tagged ‘sosiaalisuus

Ihmissuhteet ja sosiaalisuus on ihmiselämän suola (paitsi erakoilla, mutta koska he eivät muutenkaan kuulu yhteisöihin, heidät voi tässä tapauksessa unohtaa). Sosiaalisista suhteista on syytä pitää huolta myös verkossa, mikäli tavoitteena on synnyttää yhteisöllisyyden tunteita.

Yhteisöllisyyden tunnehan tarkoittaa käytännössä sitä, että yksilö tuntee kuuluvansa osaksi yhteisöä. Mutta mistä tämä tunne pohjimmiltaan kumpuaa?

Sosiaalisten tarpeiden täyttyminen

Sosiaaliseen kanssakäymiseen osallistuminen ja jo pelkästään sen vierestä seuraaminenkin muovaa kokemusta yhteisöllisyyden tunteesta. Kun yhteisö vastaa yksilön sosiaalisiin tarpeisiin, yksilö kokee tämän hienon (tai ehkä joidenkin mielestä hyvinkin arkipäiväisen ja huomaamattoman) yhteisöön kuulumisen tunteen.

Yksilön sosiaalisia tarpeita ovat:

  • Joukkoon kuuluminen
  • Sosiaalisen (ns. ”henkisen”) tuen jakaminen
  • Ystävälliset suhteet
  • Tarve saada hyväksyntää ja tunnustusta

Etenkin näistä viimeinen eli tarve saada hyväksyntää ja tunnustusta kannustaa ihmisiä osallistumaan verkkoyhteisöissä tiedon ja tuen jakamiseen. Sitä kautta he kokevat olevansa hyödyksi ja ansaitsevansa yhteisön arvostuksen.


Edellytykset sosiaalisuudelle

Verkkoympäristön ja tämän kasvotusten tapahtuvan maailman välillä on yksi olennainen ero, joka vaikuttaa olennaisesti yhteisöllisyyden tunnun syntymiseen: netissä juttukumppanista näkee ja kuulee huomattavasti pienemmän osan kuin fyysisesti vieressä istuvasta kaverista.

Jotta verkossa päästäisiin niinkin pitkälle kuin sosiaalisten tarpeiden täyttymiseen, täytyy sosiaalisuutta tukevan perustan olla kunnossa.

Verkossa sosiaalisuuden ja yhteisöllisyyden kehittymistä tukevat:

  • Käyttäjien tunnistaminen
  • Luottamus
  • Käyttäytymisnormit

Käyttäjien tunnistaminen hoituu usein siten, että kukin käyttäjä esiintyy keskusteluissa omalla nimellään tai nimimerkillä. Usein on mahdollista liittää käyttäjätiliinsä myös oma kuva tai avatar, joka helpottaa tunnistamista entisestään. Palvelusta riippuen itsestään voi kertoa profiilisivulla yhtä jos toistakin jännää tai jättää kertomatta.

Mitä totuuden- ja johdonmukaisemmin ihmiset verkossa esiintyvät, sitä helpompi heihin on luottaa. Hyvänä esimerkkinä tästä toimikoon blogaajat: jo vuoden mittaisella säännöllisellä bloggauksella pystyy vakuuttamaan lukijakuntansa asiastaan. Luotettavuutta lisää myös sisällöstä vakuuttuneiden seuraajien määrä.

Verkkokeskusteluissa kuulee harvemmin toisten äänenpainoja tai näkee eleitä, joten sanansa on osattava asetella naamatusten tapahtuvaa rentoa jutustelua huolellisemmin. Joku saattaa pahastua sarkastisesta kommentista, joka on unohdettu höystää hymiöllä ja toinen imaista hernepellon sieraimeensa ymmärtäessään jonkun yleispäteväksi tarkoitetun tokaisun henkilökohtaisena arvosteluna. Siksi yhteisöillä on usein myös omat käyttäytymissäännöt (kuten esim. Flickerillä), joita on yhteisen kivan nimissä syytä noudattaa.

Minun olisi pitänyt aloittaa tämän blogin pitäminen jo noin vuosi sitten. Vaikka verkkoyhteisöt ja sosiaalinen media aihepiireinä olivatkin – ja ovat edelleenkin – varsin kiehtovia ja ajankohtaisia, jokin pidätteli tuolloin bloggausmotivaatiotani. Syypää erittäin todennäköisesti oli somen yliannostus, sillä olin vuoden verran lukenut, tutkinut ja analysoinut yrityksen ylläpitämän verkkoyhteisön pystyttämistä dippatyöni puitteissa. Vähemmästäkin rupeaa ihminen kaipaamaan oikeaa ihmiskontaktia ja kyseenalaistamaan ruudun äärelle takertunutta elämäntyyliä.

Epäilen some-tympääntymiseni aiheuttajiksi kolmea pääsyyllistä: valtavaa ajanhukkaa, kasvotusten tapahtuvasta kanssakäymisestä vieraantumista sekä harhaluuloihin pohjautuvaa sosiaalisen median ylistystä ja ohjeistusta. Aika kovia vastustajia! Seuraavaksi kerron hieman tarkemmin minkälainen kuva minulle on näistä pahiksista muodostunut.

1) Ajanhukka

Ihmismassat suoltavat tauhkaa linjoille sellaista tahtia, että heikompia hirvittää. Seasta toki löytyy helmiäkin, mutta niiden kalastelu alati laajenevasta tiedon valtamerestä vie aikansa. Moni on myös retkahtanut nykypäivän seuratuimpaan ja koukuttavimpaan reality show:hun eli kaverien edesottamusten stalkkaamisen Facebookista, mihin helposti kuluttaa vaikka kokonaisen päivän. Sitten on vielä massiiviset kuvagalleriat ja YouTube, jonne kerran eksyessään voi puolivahingossa jumittua tuntikausiksi pläräilemään hassunhauskaa sisältöä. Ja niin taas kerran jäivät päivän työt tekemättä, tiskit tiskaamatta, kaupassa käymättä, koira ruokkimatta ja kaverit näkemättä, hupsista vaan.

2) Kasvotusten tapahtuvasta kanssakäymisestä vieraantuminen

Kun aikaa on ensin tärvätty enemmän tai vähemmän hyödyttömään some-hengaukseen, rupeavat tekemättömät asiat paisumaan otsalohkossa kiireenomaiseksi möykyksi. Kiireisenä ei tietenkään ehdi osallistua minkäänlaisiin sosiaalisiin illanviettoihin, kun töitäkin on niin hirveästi. Huonoa omatuntoa voi onneksi paikkailla olemalla läsnä vaikkapa Facebookissa muun puuhastelun ohessa. Siinä voi sitten kivasti pikkuisen tsättäillä kaverille, tykkäillä toisen statuspäivityksestä ja kommentoida kolmannen kuvia. Samalla helposti unohtuu, että netissä esillä on vain se puoli, jonka kukin henkilö haluaa itsestään tuoda julki (jollei nyt lasketa niitä kavereiden jakamia noloja valokuvia). Kaksin kasvotusten vaihdetut kuulumiset saattavatkin olla aivan erilaiset kuin ne, jotka kuulutetaan sadoille kavereille. Vaikka netti niin kätevä, nopea ja ulottuvainen onkin, se ei vielä onnistu välittämään ilmeitä, eleitä, äänenpainoja ja kosketuksia, jotka aidoimpaan vuorovaikutustilanteeseen kuuluvat.

3) Harhainen somehype

Harhakäsitykset sosiaalisen median hyödyistä ja hyödyntämisestä on tutkijanäkökulmasta ehdottomasti mielenkiintoisin ja haastavin vihulainen. Dippaa tehdessäni törmäilin niihin jatkuvasti, jopa lannistavan usein. Vihdoin olen kuitenkin keräillyt tarpeeksi voimia ja taistelutahtoa ja käyn niitä vastaan tämän blogin voimin! Mielestäni keskeisin ongelma etenkin yrityspuolen some-kentällä on se, ettei ymmärretä mitä se sosiaalinen siinä median edessä tarkoittaa. Suomessa kyllä osataan puhua teknologiasta ja sen tärkeydestä, ja ollaanpa myös opittu, että bisneksellekin voisi tehdä hyvää mennä sinne sosiaaliseen mediaan, kun meidän asiakkaat ovat siellä. Mutta siihen se valitettavan usein jääkin. Nyt kun olen melko huolella tutkiskellut ihmisten suhtautumista ja syitä sosiaaliseen kanssakäymiseen verkossa, uskon että blogiani seuraamalla ummikot ja someen jo tottuneemmatkin veikot alkavat saada hyviä aavistuksia siitä, kuinka tehdä ”se” oikein.

Tämän vuodatuksen voisi oikeastaan kiteyttää niin, että eniten sosiaalisessa mediassa tympäisee sosiaalisuuden puute! Se ei kuitenkaan vie pois sitä tosiseikkaa, että somesta löytyy paljon hyvääkin. Jopa niin paljon, että sen mehusteluun ja pohdiskeluun täytyy perustaa jälleen yksi blogi. Tervetuloa mukaan!

Vaikka tämä ensimmäinen viesti sopivasti uudenvuodenaattoon ajoittuikin, en aio tehdä yhtäkään uudenvuodenlupausta blogin päivitystahtiin liittyen. Sen sijaan voin luvata, että kiiruhdan tästä pikimmiten ihmisten ilmoille jakamaan tykkäystä ja haleja, ja kehotan teitä muita tekemään samoin – vaikka vuoden jokaisena päivänä! Oikein antoisaa ja sosiaalista tulevaa vuotta 2012. ❤

Avainsanat: ,