Viserrys

Archive for tammikuu 2012

Verkkoyhteisöiden olemassaoloon ja määrittelyyn on olemassa karkeasti ottaen kolmenlaisia näkökantoja:

  • Lavea: Verkkoyhteisöjä syntyy, kun ihmiset, joilla on samanlaiset kiinnostuksenkohteet, ovat vuorovaikutuksessa verkossa.
  • Kielteinen: Ei verkossa mitään yhteisöllisyyttä voi esiintyä.
  • Maltillinen: Verkkoyhteisöjä syntyy, kun tietyt edellytykset täyttyvät.

Koska kandintöikseni tutkin verkkoyhteisöllisyyden syntymistä, oli asian tarkastelu viimeisestä näkökulmasta hedelmällisintä, ja mielestäni se muutenkin on noista määritelmistä järkeenkäyvin. Selasin läpi lukuisia määritelmiä, joiden pohjalta muodostin oman tulkintani siitä, mikä verkkoyhteisö on:

”An online community is a group of people who share a common need, engage in repetitive interaction online with each other, and feel the sense of community within the group.”

Lainaus on suoraan dipastani, tässä vielä sama suomeksi:

”Verkkoyhteisö on ryhmä ihmisiä, joilla on yhteinen kiinnostuksenkohde, jotka ovat keskenään säännöllisessä vuorovaikutuksessa internetin välityksellä, ja jotka kokevat ryhmässään yhteisöllisyyden tunnetta.”

Määritelmä antaa jo jonkinlaista osviittaa sille, minkälaisissa olosuhteissa verkkoyhteisö voi muodostua. Tutkimukseni paljasti, että verkkoyhteisön syntymiseen vaaditaan viisi peruselementtiä:

  1. Ryhmä ihmisiä
  2. Yhteinen tarve
  3. Suhteet
  4. Vuorovaikutus
  5. Virtuaalinen areena

Online Community

Ryhmä ihmisiä muodostaa yhteisön sydämen. Yhteinen tarve, joka verkkoyhteisöissä usein on kiinnostuspohjainen, ajaa heidät yhteen. Yhteisön jäsenten välille syntyvät suhteet ja niihin liittyvät tuntemukset puolestaan vaikuttavat kovasti yhteisöllisyyden tunteen syntymiseen. Suhteiden syntymistä varten puolestaan tarvitaan vuorovaikutusta. Koska tämä kaikki tapahtuu sähköisessä maailmassa, tarvitaan jonkinlainen virtuaalinen areena, ”paikka” tai useampia, joissa yhteisön jäsenet voivat kohdata.

Jokaisesta rakennuspalikasta riittää kerrottavaa ainakin yhden blogipostin verran, joten voitte odottaa niiden ilmaantuvan tänne lähitulevaisuudessa.

(Kuvan olen koonnut itse, naamoista menee krediitit Antti Ruposelle.)

Mainokset

Sen tietää possukin: sosiaalisen median käyttö ei ole vielä minkäänlainen tae yhteisöllisyyden syntymisestä tai sen kokemisesta, vaikka jossain vaiheessa termi ”sosiaalinen media” meinattiin korvata ”yhteisöllisellä medialla”. Onneksi näin ei tehty, toteaa allekirjoittanut verkkoyhteisötutkija. Nyt perustelen kantani äärettömän pätevillä omakohtaisilla kokemuksilla.

En koe kuuluvani kiinteästi YouTube-yhteisöön kaivellessani sieltä videoita. En, vaikka olen muutamia videoita sinne itsekin lisännyt.

En koe olevani osa Wikipedia-yhteisöä etsiessäni sieltä tietoa. Enkä kokisi, vaikka osallistuisinkin artikkeleiden muokkaamiseen. Ehkä sitten, jos osallistumiseni olisi satunnaista muokkailua aktiivisempaa ja jopa päätyisin juttusille muiden aktiivikäyttäjien kanssa.

Vaikka lähes päivittäin hengaankin Facebookissa, en silti koe yhteenkuuluvuuden tunnetta sellaisen porukan kanssa, jota ”Facebook-yhteisöksi” (tai ”Facebook-käyttäjien yhteisöksi”) jossain kutsutaan. Mielestäni Facebook suorastaan pyyhkii lattiaa verkkoyhteisöllisyyden käsitteellä ollessaan niin egosentrinen ja silti niin sosiaalista mediaa. Onhan siellä toki ryhmiä ja fanisivuja, jotka ovat askel lähemmäs jotakin yhteisölliseksi kutsuttua, mutta nekin helposti hukkuvat mun ja mun kavereiden toinen toistaan tärkeämpien statusten suohon. Tulen muuten varmasti meuhkaamaan tästä suosikkiaiheestani lisää jatkossakin.

Twitteriä käytän lähinnä ammatillisessa mielessä. Seuraan muiden some- ja verkkoyhteisögurujen viestejä ja joitain alan sivustoja. En ole vielä uskaltautunut mukaan aktiivisena keskustelijana (kun pelkään palvelun koukutus- ja aikasyöppöominaisuuksia), mutta silti tunnen jossain määrin kuuluvani osaksi tätä Twitterin sisällä kommunikoivaa asiantuntijaryhmää.

Sama pätee esimerkiksi tämän blogin kanssa, vaikka vasta alkutaipaleella olenkin, enkä ole vielä varsinaisesti tehnyt elettäkään tavoittaakseni muita lukijoita saati alan tutkijoita. Blogit ylipäätäänkin rakentuvat tietyn kiinnostuksenkohteen ympärille, joten niitä seuraava joukko voisi tunteakin kuuluvansa samanhenkiseen lukijayhteisöön – ainakin heillä riittäisi yhteistä puhuttavaa, mikäli lukijakaarti pistettäisiin oleilemaan samaan huoneeseen.

Tämän vuodatuksen lomasta on jo havaittavissa muutamia piirteitä, joiden itse tulkitsen synnyttävän yhteisöllisyyden tunnetta verkossa. Niitä ovat ainakin yhteiset kiinnostuksenkohteet sekä säännöllinen aktiivinen osallistuminen. Mistä muusta verkkoyhteisöllisyys sitten muodostuu? Siitä lisää ensi numerossa.

On paljon luvattu, että minä tässä nyt pystyisin antamaan yleispätevän määritelmän sille, mitä sosiaalinen media on. Siksi en edes yritä vaan tyydyn kertomaan, mistä kulmasta minä ja tämä blogi somea tarkastelemme. Kyseisen määritelmän muodostaminen on nimittäin tuottanut päänvaivaa monelle muullekin ja tuottaa edelleenkin. Törmäsin tähän ilmiöön taannoin dippaa vääntäessäni, kun pahaa-aavistamatta lähdin avaamaan työssäni, mitä sosiaalisella medialla tarkoitetaan; sain käyttää kolme kokonaista työpäivää löytääkseni määrittelyt, jotka mielestäni olivat kelvollisia. (Mikäli kiinnostuit, lue lisää dipastani, sivuilta 17-18.)

Nyt kaksi vuotta myöhemmin sohaisin varovaisesti Googlella samaan pesään, ja löysin ilokseni hyvinkin nopeasti Sanastokeskus TSK:n määritelmän, joka käy oivasti yksiin omien näkemysteni kanssa. Se kuuluu näin:

”Sosiaalinen media on tietoverkkoja ja tietotekniikkaa hyödyntävä viestinnän muoto, jossa käsitellään vuorovaikutteisesti ja käyttäjälähtöisesti tuotettua sisältöä ja luodaan ja ylläpidetään ihmisten välisiä suhteita.”

Sosiaalista mediaa kuvataan myös prosessina ja kulttuurillisena ilmiönä, etenkin sitä tutkivissa piireissä. Kansan suussa sosiaalisella medialla viitataan usein ”paikkaan” eli sosiaalisen median verkkopohjaiseen palveluun jossa vuorovaikutus tapahtuu. Se lienee vain luonnollista seurausta siitä tosiseikasta, että ennen virtuaalisia ympäristöjä ihmiset ovat tottuneet tapaamaan toisiaan yksinomaan fyysisissä paikoissa.

”Paikka” ei kuitenkaan yksin riitä, sillä sosiaalisessa mediassa tarvitaan myös sosiaalisuutta ja mediaa, kuten yllä annettu määritelmäkin jo vihjaa. Sosiaalisen median perusolemuksen voikin mielestäni kiteyttää näihin kolmeen elementtiin:

1) Käyttäjälähtöisesti tuotettu sisältö, kuten teksti, kuva, ääni ja video.

2) Käyttäjien välinen vuorovaikutus, kuten keskustelu, arviointi ja kiinnostavan sisällön jakaminen.

3) Edelliset mahdollistava teknologia, kuten internet, verkkoselaimet, sosiaalisen median sivustot ja sisällötuotannon välineet.