Paljon ihmisiä = paljon yhteisöllisyyttä?

Joissain piireissä ollaan sitä mieltä, että ihmisiä tarvitaan “kriittinen massa”, jotta yhteisö voi todella herätä henkiin. Kriittisellä massalla viitataan siihen ihmispaljouteen, joka tuottaa verkkoon yhteisön kiinnostuksenkohteen ympärille riittävästi sisältöä, juttelua ja pöhinää. Väitän kuitenkin, ettei koolla ole tässä suhteessa merkitystä. Jo muutaman reippaan ja räväkän ihmisen porukka voi synnyttää eloisan yhteisön. Mielestäni ihmismäärää olennaisempi mittari (varsinkin verkkoyhteisön syntyhetkellä) on juurikin aktiivisuuden määrä. Kun yhteisössä tapahtuu ja sieltä saa vastauksen kysymyksiinsä silloin kun sitä kaipaa, yhteisö antaa itsestään toimivan ja eläväisen vaikutelman. Jos muuten olet tästä kriittisen massan tärkeydestä eri mieltä, jätäpä kommenttia, niin päästään keskustelemaan aiheesta!

Heitän kehiin vielä yhden edellistä valottavan esimerkin. Kuvitellaan, että olet etsimässä niksejä piparkakkutalon rakentamiseen. Suosikkihakukoneesi avituksella päädyt kahdelle eri foorumille. Vertaillaanpa hieman, minkälaisia fiiliksiä foorumeilla vierailu voisi herättää:

Keksikerho (100 käyttäjää, 10 viestiä)

“Haloo, kuuleeko täällä kukaan? Kävin läpi nuo 10 viestiä enkä löytänyt vastausta ongelmaani. En kyllä viitsi edes jättää viestiä tänne, kun paikka vaikuttaa niin kuolleelta.”

“Miksi täällä edes on noin monta käyttäjää? Juttelevatko ne kaikki jossain vain salaa keskenään?”

“En minä edes tunne noista ketään!”

“Lukevatkohan ne kuitenkin viestejä? Entä jos kysynkin jotain tyhmää? Sitten sata ihmistä nauraa minulle enkä saa edes tietää sitä!”

Pipariporukka (10 käyttäjää, 100 viestiä)

“Onpa paljon viestejä, vastaus kysymykseeni löytyy melko varmasti täältä! Vaikkei löytyisikään, joku aktiivisista päivystäjistä kuitenkin vastaa nopeasti.”

“Käyttäjiä on melko vähän, onkohan niillä joku sisäpiiri? Onneksi porukkaan on helppo tutustua etukäteen heidän viestiensä kautta.”

“Onkohan tuo foorumin nimi nyt aivan paras mahdollinen?”

Tästä siis opimme, että ihmisten läsnäolo ja aktiivisuus tekee foorumista kuin foorumista houkuttelevan. Vaikka esimerkki kärjistäen esittääkin pienen foorumin isoa parempana, usein isojen monien käyttäjien foorumeiden ehdottomana etuna on sen aktiivisten (ja potentiaalisesti aktiivisten) käyttäjien valtava massa. Parhaimpia esimerkkejä suuren joukon voimasta ja viisaudesta on webbiin käytättäjiensä rakentama tietosanakirja Wikipedia.

Ryhmä rooleja

Yhteisön jäsenillä on erilaisia rooleja. Verkkoyhteisöissä roolijako pohjautuu usein porukan osallistumistapoihin ja -aktiivisuuteen. Sekaan mahtuu hiljaisia tapahtumia seuraavia luuraajia (eng. lurkers), aktiivisemmin osallistuvia vakikävijöitä, keskustelua edistäviä ja tarvittaessa kaitsevia moderaattoreita sekä yhteisön todellisena moottorina porskuttavia yhteisöjohtajiakin. Roolien edustajien suhteellinen määrä vaihtelee yhteisökohtaisesti, mutta yleisesti ottaen epäaktiivisten luuraajien osuus on suurin, seuraavaksi eniten on vakkareita, moderaattoreita on muutamia ja yhteisöjohtajia yksi (joskus parikin). Toki näiden välimuotojakin ilmenee, ja sama henkilö voi yhteisöön kuulumisensa aikana seilata useiden eri roolien välillä.

Edellä esitetty jako on peräisin 2000-luvun alkupuolelta (esim. Kimin ja Preecen toimesta). Hieman nykyaikaisempaa osallistumistyyppejä kuvaavaa jakoa on ehdottanut Forrester Research, jonka sosiaalisen median osallistumisen tikapuumalliin lienee yksi jos toinenkin jo törmännyt. Tätä mallia tarkasteltaessa on kuitenkin muistettava, että rooleja on ammennettu ei-välttämättä-niin-yhteisöllisistäkin verkkopalveluista, vaikka yhtäläisyyksiä yhteisöiden jäsenten toimiinkin varmasti löytyy. Heidän mallinsa mukaan osallistujatyyppejä on seitsemän erilaista:

1. luoja eli aktiivinen sisällöntuottaja
2. keskustelija eli statuspäivittäjä
3. kriitikko, joka arvioi muiden tekemisiä
4. keräilijät eli uutiskyttääjät ja tägääjät
5. liittyjät, joilla on profiili sosiaalisilla verkostosivuilla
6. katselijat eli sisällönkuluttajat
7. epäaktiiviset, jotka eivät tee mitään edellä mainittua

Näistä kolme ensimmäistä edustavat aktiviteetteja, joita sekä vakkarit, moderaattorit että yhteisöjohtajat harrastavat. Loput (epäaktiivisia lukuun ottamatta) kuvaavat mielestäni lähinnä luuraajien touhuja. Forresterin tutkimuksesta käy ilmi prosentuaaliset osuudet siitä, kuinka suuri osa ihmisistä heittäytyy kuhunkin aktiviteettiin kuukausittain. Karkeasti voidaan siis todeta, että sisällöntuottajia on noin 30% nettihengaajista ja että 70% heistä on sivustaseuraajia.

Mikä rooli kuvaa omaa nettikäyttäytymistäsi parhaiten? Kerro se kommenttiosastolla ja astu rohkeasti luuraajan kaapistasi ulos!

• Lavea: Verkkoyhteisöjä syntyy, kun ihmiset, joilla on samanlaiset kiinnostuksenkohteet, ovat vuorovaikutuksessa verkossa.
• Kielteinen: Ei verkossa mitään yhteisöllisyyttä voi esiintyä.
• Maltillinen: Verkkoyhteisöjä syntyy, kun tietyt edellytykset täyttyvät.

Koska kandintöikseni tutkin verkkoyhteisöllisyyden syntymistä, oli asian tarkastelu viimeisestä näkökulmasta hedelmällisintä, ja mielestäni se muutenkin on noista määritelmistä järkeenkäyvin. Selasin läpi lukuisia määritelmiä, joiden pohjalta muodostin oman tulkintani siitä, mikä verkkoyhteisö on:

“An online community is a group of people who share a common need, engage in repetitive interaction online with each other, and feel the sense of community within the group.”

Lainaus on suoraan dipastani, tässä vielä sama suomeksi:

“Verkkoyhteisö on ryhmä ihmisiä, joilla on yhteinen kiinnostuksenkohde, jotka ovat keskenään säännöllisessä vuorovaikutuksessa internetin välityksellä, ja jotka kokevat ryhmässään yhteisöllisyyden tunnetta.”

Määritelmä antaa jo jonkinlaista osviittaa sille, minkälaisissa olosuhteissa verkkoyhteisö voi muodostua. Tutkimukseni paljasti, että verkkoyhteisön syntymiseen vaaditaan viisi peruselementtiä:

1. Ryhmä ihmisiä
2. Yhteinen tarve
3. Suhteet
4. Vuorovaikutus
5. Virtuaalinen areena

Ryhmä ihmisiä muodostaa yhteisön sydämen. Yhteinen tarve, joka verkkoyhteisöissä usein on kiinnostuspohjainen, ajaa heidät yhteen. Yhteisön jäsenten välille syntyvät suhteet ja niihin liittyvät tuntemukset puolestaan vaikuttavat kovasti yhteisöllisyyden tunteen syntymiseen. Suhteiden syntymistä varten puolestaan tarvitaan vuorovaikutusta. Koska tämä kaikki tapahtuu sähköisessä maailmassa, tarvitaan jonkinlainen virtuaalinen areena, “paikka” tai useampia, joissa yhteisön jäsenet voivat kohdata.

Jokaisesta rakennuspalikasta riittää kerrottavaa ainakin yhden blogipostin verran, joten voitte odottaa niiden ilmaantuvan tänne lähitulevaisuudessa.

(Kuvan olen koonnut itse, naamoista menee krediitit Antti Ruposelle.)

Sen tietää possukin: sosiaalisen median käyttö ei ole vielä minkäänlainen tae yhteisöllisyyden syntymisestä tai sen kokemisesta, vaikka jossain vaiheessa termi “sosiaalinen media” meinattiin korvata “yhteisöllisellä medialla”. Onneksi näin ei tehty, toteaa allekirjoittanut verkkoyhteisötutkija. Nyt perustelen kantani äärettömän pätevillä omakohtaisilla kokemuksilla.

En koe kuuluvani kiinteästi YouTube-yhteisöön kaivellessani sieltä videoita. En, vaikka olen muutamia videoita sinne itsekin lisännyt.

En koe olevani osa Wikipedia-yhteisöä etsiessäni sieltä tietoa. Enkä kokisi, vaikka osallistuisinkin artikkeleiden muokkaamiseen. Ehkä sitten, jos osallistumiseni olisi satunnaista muokkailua aktiivisempaa ja jopa päätyisin juttusille muiden aktiivikäyttäjien kanssa.

Vaikka lähes päivittäin hengaankin Facebookissa, en silti koe yhteenkuuluvuuden tunnetta sellaisen porukan kanssa, jota “Facebook-yhteisöksi” (tai “Facebook-käyttäjien yhteisöksi”) jossain kutsutaan. Mielestäni Facebook suorastaan pyyhkii lattiaa verkkoyhteisöllisyyden käsitteellä ollessaan niin egosentrinen ja silti niin sosiaalista mediaa. Onhan siellä toki ryhmiä ja fanisivuja, jotka ovat askel lähemmäs jotakin yhteisölliseksi kutsuttua, mutta nekin helposti hukkuvat mun ja mun kavereiden toinen toistaan tärkeämpien statusten suohon. Tulen muuten varmasti meuhkaamaan tästä suosikkiaiheestani lisää jatkossakin.

Twitteriä käytän lähinnä ammatillisessa mielessä. Seuraan muiden some- ja verkkoyhteisögurujen viestejä ja joitain alan sivustoja. En ole vielä uskaltautunut mukaan aktiivisena keskustelijana (kun pelkään palvelun koukutus- ja aikasyöppöominaisuuksia), mutta silti tunnen jossain määrin kuuluvani osaksi tätä Twitterin sisällä kommunikoivaa asiantuntijaryhmää.

Sama pätee esimerkiksi tämän blogin kanssa, vaikka vasta alkutaipaleella olenkin, enkä ole vielä varsinaisesti tehnyt elettäkään tavoittaakseni muita lukijoita saati alan tutkijoita. Blogit ylipäätäänkin rakentuvat tietyn kiinnostuksenkohteen ympärille, joten niitä seuraava joukko voisi tunteakin kuuluvansa samanhenkiseen lukijayhteisöön – ainakin heillä riittäisi yhteistä puhuttavaa, mikäli lukijakaarti pistettäisiin oleilemaan samaan huoneeseen.

Tämän vuodatuksen lomasta on jo havaittavissa muutamia piirteitä, joiden itse tulkitsen synnyttävän yhteisöllisyyden tunnetta verkossa. Niitä ovat ainakin yhteiset kiinnostuksenkohteet sekä säännöllinen aktiivinen osallistuminen. Mistä muusta verkkoyhteisöllisyys sitten muodostuu? Siitä lisää ensi numerossa.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin sohaisin varovaisesti Googlella samaan pesään, ja löysin ilokseni hyvinkin nopeasti Sanastokeskus TSK:n määritelmän, joka käy oivasti yksiin omien näkemysteni kanssa. Se kuuluu näin:

“Sosiaalinen media on tietoverkkoja ja tietotekniikkaa hyödyntävä viestinnän muoto, jossa käsitellään vuorovaikutteisesti ja käyttäjälähtöisesti tuotettua sisältöä ja luodaan ja ylläpidetään ihmisten välisiä suhteita.”

Sosiaalista mediaa kuvataan myös prosessina ja kulttuurillisena ilmiönä, etenkin sitä tutkivissa piireissä. Kansan suussa sosiaalisella medialla viitataan usein “paikkaan” eli sosiaalisen median verkkopohjaiseen palveluun jossa vuorovaikutus tapahtuu. Se lienee vain luonnollista seurausta siitä tosiseikasta, että ennen virtuaalisia ympäristöjä ihmiset ovat tottuneet tapaamaan toisiaan yksinomaan fyysisissä paikoissa.

“Paikka” ei kuitenkaan yksin riitä, sillä sosiaalisessa mediassa tarvitaan myös sosiaalisuutta ja mediaa, kuten yllä annettu määritelmäkin jo vihjaa. Sosiaalisen median perusolemuksen voikin mielestäni kiteyttää näihin kolmeen elementtiin:

1) Käyttäjälähtöisesti tuotettu sisältö, kuten teksti, kuva, ääni ja video.

2) Käyttäjien välinen vuorovaikutus, kuten keskustelu, arviointi ja kiinnostavan sisällön jakaminen.

3) Edelliset mahdollistava teknologia, kuten internet, verkkoselaimet, sosiaalisen median sivustot ja sisällötuotannon välineet.

Epäilen some-tympääntymiseni aiheuttajiksi kolmea pääsyyllistä: valtavaa ajanhukkaa, kasvotusten tapahtuvasta kanssakäymisestä vieraantumista sekä harhaluuloihin pohjautuvaa sosiaalisen median ylistystä ja ohjeistusta. Aika kovia vastustajia! Seuraavaksi kerron hieman tarkemmin minkälainen kuva minulle on näistä pahiksista muodostunut.

1) Ajanhukka

Ihmismassat suoltavat tauhkaa linjoille sellaista tahtia, että heikompia hirvittää. Seasta toki löytyy helmiäkin, mutta niiden kalastelu alati laajenevasta tiedon valtamerestä vie aikansa. Moni on myös retkahtanut nykypäivän seuratuimpaan ja koukuttavimpaan reality show:hun eli kaverien edesottamusten stalkkaamisen Facebookista, mihin helposti kuluttaa vaikka kokonaisen päivän. Sitten on vielä massiiviset kuvagalleriat ja YouTube, jonne kerran eksyessään voi puolivahingossa jumittua tuntikausiksi pläräilemään hassunhauskaa sisältöä. Ja niin taas kerran jäivät päivän työt tekemättä, tiskit tiskaamatta, kaupassa käymättä, koira ruokkimatta ja kaverit näkemättä, hupsista vaan.

2) Kasvotusten tapahtuvasta kanssakäymisestä vieraantuminen

Kun aikaa on ensin tärvätty enemmän tai vähemmän hyödyttömään some-hengaukseen, rupeavat tekemättömät asiat paisumaan otsalohkossa kiireenomaiseksi möykyksi. Kiireisenä ei tietenkään ehdi osallistua minkäänlaisiin sosiaalisiin illanviettoihin, kun töitäkin on niin hirveästi. Huonoa omatuntoa voi onneksi paikkailla olemalla läsnä vaikkapa Facebookissa muun puuhastelun ohessa. Siinä voi sitten kivasti pikkuisen tsättäillä kaverille, tykkäillä toisen statuspäivityksestä ja kommentoida kolmannen kuvia. Samalla helposti unohtuu, että netissä esillä on vain se puoli, jonka kukin henkilö haluaa itsestään tuoda julki (jollei nyt lasketa niitä kavereiden jakamia noloja valokuvia). Kaksin kasvotusten vaihdetut kuulumiset saattavatkin olla aivan erilaiset kuin ne, jotka kuulutetaan sadoille kavereille. Vaikka netti niin kätevä, nopea ja ulottuvainen onkin, se ei vielä onnistu välittämään ilmeitä, eleitä, äänenpainoja ja kosketuksia, jotka aidoimpaan vuorovaikutustilanteeseen kuuluvat.

3) Harhainen somehype

Harhakäsitykset sosiaalisen median hyödyistä ja hyödyntämisestä on tutkijanäkökulmasta ehdottomasti mielenkiintoisin ja haastavin vihulainen. Dippaa tehdessäni törmäilin niihin jatkuvasti, jopa lannistavan usein. Vihdoin olen kuitenkin keräillyt tarpeeksi voimia ja taistelutahtoa ja käyn niitä vastaan tämän blogin voimin! Mielestäni keskeisin ongelma etenkin yrityspuolen some-kentällä on se, ettei ymmärretä mitä se sosiaalinen siinä median edessä tarkoittaa. Suomessa kyllä osataan puhua teknologiasta ja sen tärkeydestä, ja ollaanpa myös opittu, että bisneksellekin voisi tehdä hyvää mennä sinne sosiaaliseen mediaan, kun meidän asiakkaat ovat siellä. Mutta siihen se valitettavan usein jääkin. Nyt kun olen melko huolella tutkiskellut ihmisten suhtautumista ja syitä sosiaaliseen kanssakäymiseen verkossa, uskon että blogiani seuraamalla ummikot ja someen jo tottuneemmatkin veikot alkavat saada hyviä aavistuksia siitä, kuinka tehdä “se” oikein.

Tämän vuodatuksen voisi oikeastaan kiteyttää niin, että eniten sosiaalisessa mediassa tympäisee sosiaalisuuden puute! Se ei kuitenkaan vie pois sitä tosiseikkaa, että somesta löytyy paljon hyvääkin. Jopa niin paljon, että sen mehusteluun ja pohdiskeluun täytyy perustaa jälleen yksi blogi. Tervetuloa mukaan!

Vaikka tämä ensimmäinen viesti sopivasti uudenvuodenaattoon ajoittuikin, en aio tehdä yhtäkään uudenvuodenlupausta blogin päivitystahtiin liittyen. Sen sijaan voin luvata, että kiiruhdan tästä pikimmiten ihmisten ilmoille jakamaan tykkäystä ja haleja, ja kehotan teitä muita tekemään samoin – vaikka vuoden jokaisena päivänä! Oikein antoisaa ja sosiaalista tulevaa vuotta 2012. <3